Avioehto: 10 yleisintä virhettä ja sudenkuoppaa avioehtosopimuksessa

Avioehto jää rekisteröimättä

Avioehtosopimus ei tule voimaan pelkällä allekirjoituksella. Jotta avioehto olisi pätevä, se on rekisteröitävä Digi- ja väestötietovirastossa. Rekisteröinti on tehtävä ennen ositusperusteen syntymistä, eli ennen avioeron vireille tuloa tai puolison kuolemaa. Jos avioehtoa ei rekisteröidä tai rekisteröinti tehdään liian myöhään, sopimus ei tule pätevästi voimaan.

Ennen kuin avioehtoon luotetaan, onkin syytä varmistaa, että sopimus on asianmukaisesti rekisteröity.

Avioehdon muotovaatimukset unohtuvat

Avioehtosopimus on määrämuotoinen asiakirja. Ollakseen pätevä sen on oltava kirjallinen, päivätty ja puolisoiden allekirjoittama. Lisäksi kahden esteettömän todistajan on todistettava allekirjoitukset oikeiksi. Vaikka sopimuksia tehdään nykyisin yhä useammin sähköisesti, avioehtosopimus edellyttää edelleen fyysistä, allekirjoitettua asiakirjaa.

Erityistä huomiota on kiinnitettävä todistajien esteettömyyteen. Todistajien tulee olla perheen ulkopuolisia henkilöitä, kuten ystäviä tai naapureita. Esteellisiä ovat esimerkiksi sisarukset sekä suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa olevat sukulaiset, kuten lapset, lapsenlapset, vanhemmat ja isovanhemmat.

On hyvä huomata, ettei Digi- ja väestötietovirastolla ole velvollisuutta tutkia sopimuksen pätevyyttä rekisteröinnin yhteydessä. Muotovirhe voikin jäädä piileväksi ja tulla ilmi vasta myöhemmin osituksen yhteydessä. 

Avioehto on epäselvä tai tulkinnanvarainen

Avioehdon tulee olla selkeä ja yksiselitteinen. Epäselvä muotoilu voi johtaa riitaan siitä, mitä puolisot ovat tosiasiassa tarkoittaneet. 

Ongelmallisia ovat erityisesti liian yleisluonteiset ilmaukset. Esimerkiksi ehto, jonka mukaan ”peritty ja suvulta saatu omaisuus ei kuulu avio-oikeuden piiriin”, voi jättää epäselväksi, mitä omaisuutta ehto konkreettisesti koskee, tarkoitetaanko sillä vain ennen avioliittoa saatua vai myös myöhemmin saatavaa omaisuutta sekä kattaako ehto omaisuuden tuoton tai sen sijaan tulleen omaisuuden.

Avioehtosopimuksen piiriin kuuluva omaisuus tulee yksilöidä riittävän selkeästi. Mitä täsmällisemmin avioehto on laadittu, sitä pienempi on riski siitä, että sen sisällöstä joudutaan riitelemään myöhemmin.

Avioehto laaditaan vakiopohjalla, joka ei sovi puolisoiden tilanteeseen

Verkosta löytyvät valmiit mallipohjat voivat vaikuttaa helpolta ja nopealta ratkaisulta, mutta ne eivät välttämättä sovi puolisoiden yksilölliseen tilanteeseen. Puolisoiden tuloilla, varallisuudella, tulevaisuuden suunnitelmilla ja perheen kokonaistilanteella voi olla suuri merkitys siihen, millainen avioehto on tarkoituksenmukainen.

Jos avioehto laaditaan valmiin mallipohjan perusteella ilman, että sen vaikutuksia ymmärretään, lopputulos ei välttämättä vastaa puolisoiden todellista tarkoitusta. Avioehto voi olla liian laaja, liian suppea tai muutoin ristiriidassa sen kanssa, mitä puolisot ovat tavoitelleet. Asiantuntijan avulla voidaan varmistaa, että avioehto muotoillaan puolisoiden tavoitteiden mukaisesti ja heidän elämäntilanteeseensa sopivaksi.

Avioehto tehdään kiireessä ilman riittävää harkintaa

Avioehtosopimuksen laatimista ei kannata jättää viime tinkaan, esimerkiksi aivan häiden kynnykselle. Kiire lisää virheiden riskiä ja voi johtaa siihen, ettei sopimuksen sisältöä ehditä harkita riittävästi. Kiireessä allekirjoitettu avioehto voi myös tuntua toisesta puolisosta painostavalta. Myöhemmin hän saattaa kokea, ettei ymmärtänyt sopimuksen vaikutuksia tai saanut riittävästi aikaa asian harkitsemiseen.

Avioehtosopimus ei ole pelkkä muodollisuus, vaan sillä voi olla merkittäviä taloudellisia vaikutuksia vielä vuosien tai vuosikymmenten kuluttua. Siksi sen laatimiseen kannattaa varata riittävästi aikaa ja varmistaa, että molemmat puolisot ymmärtävät sopimuksen sisällön ja käytännön vaikutukset ennen allekirjoittamista.

Avioehtoa ei päivitetä elämäntilanteen muuttuessa

Puolisoiden elämäntilanne voi muuttua olennaisesti avioehtosopimuksen allekirjoittamisen jälkeen. Perheeseen voi syntyä lapsia, puolisoiden varallisuus voi kasvaa merkittävästi, toinen puolisoista voi aloittaa yritystoiminnan tai saada perintöä. Myös puolisoiden välinen taloudellinen asetelma voi muuttua esimerkiksi silloin, jos toinen puoliso jää pidemmäksi aikaa kotiin hoitamaan lapsia, kun taas toinen jatkaa työelämässä ja kasvattaa varallisuuttaan.

Elämäntilanteen muuttuessa vanha avioehto ei välttämättä enää vastaa puolisoiden tarpeita tai heidän alkuperäistä tarkoitustaan. Siksi avioehto on syytä tarkistaa aina, kun puolisoiden olosuhteissa tapahtuu merkittäviä muutoksia.

Avioehdon soveltamisala jää määrittelemättä

Avioehto voidaan rajata koskemaan vain avioeroa. Muussa tapauksessa sitä sovelletaan myös puolison kuollessa, mikä voi johtaa lesken kannalta erittäin epäedulliseen lopputulokseen. Jos ensiksi kuolleelta puolisolta ei jää rintaperillisiä, leski perii puolisonsa omaisuuden avioehdosta huolimatta. Vaikka leski on tällöin oikeutettu perintöverotuksessa puolisovähennykseen, hän voi silti joutua maksamaan perintöveroa myös sellaisesta varallisuudesta, jonka hän olisi voinut saada verovapaana tasinkona, jos avioehto olisi muotoiltu toisin.

Avioehtoa laadittaessa onkin tärkeää arvioida erikseen, halutaanko lesken asemaa suojata kuolemantapauksessa eri tavalla kuin puolisoiden omaisuutta avioerossa. Huolellisella muotoilulla voidaan varmistaa, että avioehto vastaa puolisoiden todellista tarkoitusta ja ottaa huomioon myös mahdolliset verovaikutukset.

Avioehdossa ei huomioida tuottoa ja sijaan tullutta omaisuutta

Avioehtosopimuksessa kannattaa huomioida myös avio-oikeuden ulkopuolisen omaisuuden tuotto ja sen sijaan tullut omaisuus. Tuotolla tarkoitetaan esimerkiksi vuokratuloa, osinkoa tai korkoa. Sijaan tulleella omaisuudella tarkoitetaan puolestaan omaisuutta, joka on saatu alkuperäisen omaisuuden tilalle. Jos esimerkiksi avioehdossa tarkoitettu asunto myydään ja myyntihinnalla ostetaan uusi asunto, uusi asunto on alkuperäisen omaisuuden sijaan tullutta omaisuutta.

Jos avioehdossa määrätään vain tietystä omaisuudesta, mutta ei sen tuotosta tai sijaan tulleesta omaisuudesta, lopputulos voi jäädä epäselväksi.  Esimerkiksi yrityksen osakkeet voidaan sulkea avio-oikeuden ulkopuolelle, mutta ilman nimenomaista määräystä voi syntyä riitaa siitä, kuuluvatko osingot avio-oikeuden piiriin.

Lähtökohtaisesti omaisuuden tuotto kuuluu avio-oikeuden alaiseen omaisuuteen, vaikka itse omaisuus olisi suljettu avio-oikeuden ulkopuolelle. Jos myös tuotto halutaan rajata avio-oikeuden ulkopuolelle, siitä tulee määrätä avioehtosopimuksessa nimenomaisesti. Sijaan tullutta omaisuutta arvioidaan kuitenkin eri tavalla. Jos omaisuus on määrätty avio-oikeudesta vapaaksi avioehtosopimuksella, lahjakirjalla tai testamentilla, myös alkuperäisen omaisuuden tilalle tullut omaisuus on lähtökohtaisesti avio-oikeudesta vapaata.

Avioehdossa kannattaa epäselvyyksien välttämiseksi nimenomaisesti määritellä, koskeeko avio-oikeuden poissulkeminen myös omaisuuden tuottoa ja sen sijaan tulevaa omaisuutta.

Avioehdon ajatellaan korvaavan testamentin

Avioehto ja testamentti ovat eri asiakirjoja, joilla on eri tarkoitus. Avioehdolla määrätään siitä, onko puolisoilla avio-oikeutta toistensa omaisuuteen. Testamentilla puolestaan määrätään, kuka perii omaisuuden kuoleman jälkeen.

Avioehtosopimus ei poista lesken lakisääteistä perintöoikeutta. Jos puoliso kuolee ilman rintaperillisiä, leski perii puolisonsa avioehdosta huolimatta, ellei testamentilla ole määrätty toisin. Lisäksi leskellä on aina oikeus pitää puolisoiden yhteisenä kotina käytetty asunto ja siihen kuuluva tavanomainen asuinirtaimisto jakamattomana hallinnassaan, jos leskellä ei ole omistuksessaan muuta kodiksi sopivaa asuntoa.

Jos puoliso haluaa määrätä omaisuutensa jakautumisesta kuolemansa jälkeen, avioehto ei yksin riitä. Vastaavasti testamentilla ei yleensä voida korjata sitä, mistä olisi pitänyt sopia avioehdolla. Avioehto ja testamentti ovat toisiaan täydentäviä asiakirjoja, joilla kummallakin on oma roolinsa puolisoiden varallisuus- ja jäämistösuunnittelussa. 

Avioehto laaditaan liian yksipuoliseksi

Puolisot voivat lähtökohtaisesti sopia avio-oikeuden poistamisesta tai rajoittamisesta haluamallaan tavalla. Avioehtoa laadittaessa kannattaa kuitenkin arvioida, onko sopimus molempien kannalta kohtuullinen myös pitkällä aikavälillä. Tämä on erityisen tärkeää silloin, jos toinen puoliso jää kotiin hoitamaan lapsia tai kantaa muutoin suuremman vastuun perheen arjesta. Tällaisessa tilanteessa avio-oikeuden kokonaan poissulkeva avioehto voi pahimmillaan merkitä sitä, että puoliso jää erotilanteessa taloudellisesti hyvin turvattomaan asemaan. Huolellisesti laaditulla avioehdolla voidaan pyrkiä varmistamaan, ettei kotiin jääneen puolison asema muodostu mahdollisessa erotilanteessa kohtuuttoman heikoksi.

Vaikka avioehto on lähtökohtaisesti sitova, voidaan sitä poikkeustilanteessa osituksen yhteydessä sovitella, jos lopputulos olisi muutoin kohtuuton. Huolellinen ennakkoarviointi auttaa varmistamaan, että avioehto vastaa puolisoiden todellista tarkoitusta, on tasapainoinen molempien kannalta ja toimii myös elämäntilanteiden muuttuessa.

Yhteenveto                                                                            

Avioehto voi vaikuttaa suoraviivaiselta asiakirjalta, mutta käytännössä siihen liittyy useita ongelmakohtia, joita on vaikea tunnistaa ilman asiantuntemusta. Avioehto kannattaa laatia huolellisesti ja puolisoiden omaan elämäntilanteeseen sopivaksi. Hyvä avioehto on selkeä, täyttää lain muotovaatimukset ja on tasapainoinen molempien puolisoiden kannalta. Asiantuntija auttaa varmistamaan, että sopimus on juridisesti pitävä ja vastaa tarkoitustaan. Ammattilaisen käytöstä aiheutuvat kustannukset ovat pieniä verrattuna mahdolliseen kalliiseen riitaan tulevaisuudessa.