Ositus avioerossa: mitä se tarkoittaa ja miksi se kannattaa tehdä?

Avioero on usein sekä henkisesti että käytännöllisesti kuormittava elämäntilanne. Sen yhteydessä on ratkaistava monia asioita, kuten asumiseen, lapsiin ja talouden uudelleen järjestämiseen liittyviä kysymyksiä. Eron taloudellisista asioista yksi merkittävimmistä on ositus, mutta sen sisältö ja käytännön merkitys ovat monelle epäselviä. Tässä oppaassa käymme läpi, mitä ositus tarkoittaa, miten se tehdään ja mitä puolisoiden kannattaa ottaa huomioon osituksesta sovittaessa.

Mitä ositus tarkoittaa?

Ositus tarkoittaa puolisoiden avio-oikeuden alaisen omaisuuden jakamista avioliiton päättyessä avioeroon tai toisen puolison kuolemaan. Osituksessa selvitetään puolisoiden varat ja velat, lasketaan kummankin puolison nettovarallisuus ja määritetään, onko toisella puolisolla velvollisuus maksaa toiselle tasinkoa.

Ositusta koskevat säännökset sisältyvät avioliittolakiin. Lähtökohtana on, että puolisoilla on täysi avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että omaisuus olisi avioliiton aikana automaattisesti yhteistä. Omaisuus kuuluu edelleen sille puolisolle, jonka nimissä se on, ja avio-oikeus toteutuu vasta osituksessa. Osituksessa kumpikin puoliso saa lähtökohtaisesti puolet puolisoiden yhteenlasketusta avio-oikeuden alaisesta netto-omaisuudesta. Netto-omaisuudella tarkoitetaan omaisuutta, josta on vähennetty velat.

Mitä omaisuutta osituksessa jaetaan?

Osituksessa huomioidaan kaikki puolisoiden omaisuus, johon toisella puolisolla on avio-oikeus. Avio-oikeus koskee lähtökohtaisesti kaikkea omaisuutta riippumatta siitä, onko omaisuus hankittu ennen avioliittoa vai sen aikana. Osituksen piiriin ei kuitenkaan kuulu omaisuus, joka on rajattu avio-oikeuden ulkopuolelle esimerkiksi avioehdolla, lahjakirjalla tai testamentilla. Puolisoiden omaisuudesta vähennetään heidän velkansa, jolloin saadaan kummankin puolison nettovarallisuus. Nettovarallisuuksia vertaamalla määritellään, onko toisen puolison suoritettava toiselle tasinkoa.

Osituksen piiriin kuuluva omaisuus määräytyy lähtökohtaisesti avioeron vireilletulohetken mukaan. Omaisuus kuitenkin arvostetaan pääsääntöisesti ositushetken eli ositussopimuksen tekemisajankohdan mukaiseen arvoon.

Mitä tasinko tarkoittaa?

Tasinko tarkoittaa suoritusta, jonka varakkaampi puoliso maksaa vähemmän varakkaalle puolisolle osituksen yhteydessä. Tasingon tarkoituksena on tasata puolisoiden nettovarallisuudet siten, että kumpikin puoliso saa lähtökohtaisesti yhtä suuren osuuden puolisoiden avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta. Tasinkoa voidaan suorittaa joko rahana tai omaisuutena. Tasinko on lähtökohtaisesti verovapaata.

Jos puolisoiden nettovarallisuudet ovat yhtä suuret tai jos avio-oikeus on kokonaan poissuljettu esimerkiksi avioehdolla, tasinkoa ei lähtökohtaisesti makseta. 

Miten ositus tapahtuu?

Osituksessa selvitetään kummankin puolison omaisuus ja velat. Omaisuus arvostetaan yleensä ositushetken myyntiarvoon, ja siitä vähennetään velat. Näin saadaan selville, kuinka paljon kummallekin puolisolle jää nettovarallisuutta. Yhteinen omaisuus ja yhteiset velat jaetaan laskelmassa yleensä puoliksi. Jos toiselle puolisolle jää enemmän varallisuutta kuin toiselle, hän voi joutua maksamaan tasinkoa eli luovuttamaan omaisuutta tai rahaa niin, että puolisoiden nettovarallisuudet tulevat yhtä suuriksi. Tätä kutsutaan puolittamisperiaatteeksi, ja se on osituksen pääsääntö. 

Ositus voidaan tehdä puolisoiden kesken sopimalla tai käräjäoikeuden määräämän pesänjakajan avulla. Osituksesta laaditaan kirjallinen ositussopimus, jonka molemmat puolisot allekirjoittavat. Sopimusosituksessa tarvitaan lisäksi kahden esteettömän todistajan allekirjoitukset. 

Puolittamisperiaatteesta voidaan tietyissä tilanteissa poiketa sovittelemalla ositusta, jos ositus muutoin johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen. Sovittelua ei tehdä automaattisesti, vaan sitä on erikseen vaadittava. Sovitteluvaatimus voidaan esittää sekä sopimusosituksen yhteydessä puolisoiden välisissä sovintoneuvotteluissa että pesänjakajan toimittamassa toimitusosituksessa.  

Milloin ositus kannattaa tehdä?

Ositus voidaan tehdä heti, kun avioeroasia on tullut vireille käräjäoikeudessa. Ositusta ei siis tarvitse odottaa siihen saakka, että avioero on lopullinen. Aiemmin ositukselle ei ollut varsinaista takarajaa, ja ositusvaade on voitu esittää periaatteessa vielä vuosikymmeniäkin avioeron jälkeen. Kesäkuun 2026 alussa voimaan tullut avioliittolain muutos kuitenkin rajoittaa avio-oikeuden voimassaoloa siten, että oikeus vaatia tasinkoa vanhenee jatkossa 10 vuodessa avioerosta.

Ositusta ei kannata viivyttää, vaan se on hyvä tehdä mahdollisimman pian avioeroasian tultua vireille tai viimeistään avioeron jälkeen. Osituksen piiriin kuuluu se omaisuus, joka puolisoilla oli avioeron tullessa vireille. Mitä enemmän aikaa tästä kuluu, sitä vaikeampaa osituksen piiriin kuuluvan omaisuuden selvittäminen on. Omaisuutta on voitu myydä, uutta omaisuutta hankkia ja omaisuuden arvo on voinut muuttua merkittävästi.

Käytännössä ositus kannattaa tehdä mahdollisimman pian sen jälkeen, kun puolisoilla on riittävät tiedot omaisuudesta, veloista ja siitä, miten he haluavat järjestää taloudelliset asiansa eron jälkeen.

Voiko osituksen jättää tekemättä?

Vaikka ositus ei ole pakollinen, se kannattaa kuitenkin aina tehdä. Näin puolisoiden taloudelliset asiat saadaan selkeästi päätökseen eron jälkeen. Yksinkertaisimmillaan ositussopimus voi olla lyhyt asiakirja, jossa vahvistetaan, ettei kummallakaan puolisolla ole osituksen perusteella vaatimuksia toista kohtaan.

Jos ositusta ei tehdä, entisten puolisoiden varallisuussuhteet voivat jäädä epäselviksi vuosiksi. Tämä voi aiheuttaa ongelmia esimerkiksi silloin, jos entinen puoliso myöhemmin vaatii ositusta tai jos toinen puolisoista kuolee. Kuolemantapauksessa tekemätön ositus voi hankaloittaa kuolinpesän selvittämistä ja viivästyttää perinnönjakoa.

Mitä tietoja ositussopimukseen tarvitaan?

Osituksen lopputuloksena laaditaan kirjallinen ositussopimus. Ositussopimuksen sisältö riippuu puolisoiden tilanteesta. Yksinkertaisessa tilanteessa ositussopimukseen voi riittää lyhyt luettelo puolisoiden omaisuudesta sekä toteamus siitä, että kumpikin puoliso pitää kaiken nimissään olevan omaisuutensa eikä tasinkoa makseta. Jos puolisoilla on paljon omaisuutta, yhteinen asunto, sijoituksia, lainoja tai yritystoimintaa, sopimuksen tulee yleensä olla yksityiskohtaisempi. 

Ositussopimukseen kirjataan yleensä ainakin seuraavat tiedot:

• Ositusperusteen ajankohta eli se päivä, jolloin avioero on tullut vireille käräjäoikeudessa.
• Tiedot mahdollisesta avioehtosopimuksesta.
• Tiedot puolisoiden omasta ja yhteisestä omaisuudesta sekä veloista. Omaisuus arvostetaan sen ositushetken mukaiseen myyntiarvoon. Arvokkaasta omaisuudesta, kuten asunnosta, kiinteistöstä tai kesämökistä, on usein hyvä hankkia kiinteistönvälittäjän arviolausunto.
• Mikäli puolisoilla on avio-oikeuden ulkopuolista omaisuutta, myös se tulee mainita sopimuksessa, vaikka sitä ei otetakaan huomioon osituslaskelmassa.
• Tasingon määrä ja maksutapa. Jos tasinkoa ei makseta, tämäkin on hyvä kirjata selvästi.
• Mitä yhteiselle omaisuudelle tai yhteisille lainoille tehdään. Osituksessa voidaan esimerkiksi sopia, että toinen puoliso ostaa toisen osuuden yhteisestä kodista ja ottaa samalla vastatakseen yhteisen asuntolainan. On kuitenkin hyvä huomioida, että lainajärjestelyt edellyttävät aina pankin hyväksyntää.

Ositussopimus on tehtävä kirjallisesti. Molempien puolisoiden tulee allekirjoittaa se, ja lisäksi tarvitaan kahden esteettömän todistajan allekirjoitukset. 

Miten avioehto vaikuttaa ositukseen?

Avioehtosopimuksella puolisot voivat sopia, että avio-oikeus suljetaan pois kokonaan tai osittain. Avioehtosopimus voi koskea esimerkiksi ainoastaan ennen avioliittoa hankittua omaisuutta, yritysvarallisuutta taikka perintönä tai lahjana saatua omaisuutta. Avio-oikeus voidaan sulkea pois joko vain avioeron varalta tai vaihtoehtoisesti myös siltä varalta, että avioliitto päättyy toisen puolison kuolemaan. Tällöin on kuitenkin huomattava, ettei avioehdolla voida rajoittaa puolison perintöoikeutta.

Avio-oikeuden ulkopuolelle voi jäädä omaisuutta myös muusta syystä kuin puolisoiden tekemän avioehdon perusteella. Esimerkiksi lahjakirjassa tai testamentissa on voitu määrätä, ettei saajan puolisolla ole avio-oikeutta lahjana tai perintönä saatuun omaisuuteen. 

Mikäli puolisoilla ei ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen, osituksen sijasta toimitetaan omaisuuden erottelu. Tällöin lähtökohtana on, että kumpikin puoliso pitää oman omaisuutensa. Jos puolisoilla on yhteistä omaisuutta tai yhteisiä lainoja, niiden kohtalosta tulee sopia samalla tavoin kuin osituksenkin yhteydessä. Myös omaisuuden erottelu kannattaa tehdä kirjallisesti.

Tavallisimmat virheet osituksessa

Ositus voi ensi silmäyksellä vaikuttaa yksinkertaiselta, mutta siihen liittyy usein oikeudellisia ja taloudellisia kysymyksiä, joita voi olla vaikea tunnistaa ilman kokemusta. Puutteellisesti tai virheellisesti tehty ositus voi johtaa myöhemmin riitoihin ja lisäkustannuksiin. 

Entä jos osituksesta tulee riitaa?

Osituksesta ei aina päästä sopimukseen. Erimielisyyksiä voi aiheutua esimerkiksi omaisuuden arvostamisesta, avioehdon tulkinnasta, tasingon määrästä tai siitä, kuuluuko tietty omaisuus avio-oikeuden piiriin. Tällaisessa tilanteessa kumpi tahansa puoliso voi hakea käräjäoikeudelta pesänjakajan määräämistä.

Pesänjakajan tekemää ositusta kutsutaan toimitusositukseksi. Pesänjakaja on yleensä asianajaja tai muu kokenut juristi, jonka tehtävänä on ratkaista puolisoiden väliset riitakysymykset ja huolehtia osituksen loppuunsaattamisesta. Ositus toimitetaan yhdessä tai useammassa osituskokouksessa, joihin osapuolet kutsutaan. Kun ositus on valmis, pesänjakaja laatii ja allekirjoittaa osituskirjan.

Toimitusositus on sopimusositusta hitaampi ja selvästi kalliimpi menettely. Pesänjakajalla on oikeus saada tehtävästään palkkio, jonka määrä riippuu omaisuuden laajuudesta ja tehtävän vaatimasta ajasta. Käytännössä kustannukset voivat vaihdella muutamasta tuhannesta eurosta yli 10 000 euroon.

Ennen pesänjakajan hakemista käräjäoikeudelta on syytä selvittää huolellisesti, voidaanko asia vielä ratkaista sovinnollisesti.

Yhteenveto osituksesta avioerossa

 Ositus on keskeinen osa avioeron taloudellisten asioiden järjestämistä. Sen tarkoituksena on selvittää puolisoiden varat ja velat, ratkaista mahdollinen tasinko sekä päättää puolisoiden välinen aviovarallisuussuhde.

Vaikka ositus ei ole pakollinen, se kannattaa aina tehdä. Kirjallinen ositussopimus ehkäisee myöhempiä riitoja ja varmistaa, että molemmille puolisoille on selvää, mistä on sovittu.

Asiantuntijan apu on usein paras tapa varmistaa, että ositus tehdään oikein ja että molempien puolisoiden oikeudet tulevat asianmukaisesti huomioiduiksi.