Mikä on edunvalvontavaltakirja? Perusteellinen selitys

Edunvalvontavaltakirja. Itse määräämäsi varautumiskeino 

Edunvalvontavaltakirja on valtakirja, jolla annat valitsemallesi henkilölle oikeuden hoitaa ne asiat, jotka valtakirjassa on yksilöity. Tyypillisesti nämä ovat taloudellisia asioita ja henkilöä koskevia asioita. Valtuutus on tarkoitettu tilanteeseen, jossa et enää itse kykene hoitamaan asioitasi esimerkiksi sairauden tai toimintakyvyn heikentymisen vuoksi. Se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, kuka maksaa laskusi, jos et itse pysty. Se voi koskea myös sitä, voiko valtuutettu myydä asuntosi, jos et enää voi asua siellä, tai myydä vapaa-ajan asunnon, jos et enää pysty käyttämään sitä. 

Lisäksi valtuutuksessa voidaan antaa valtuuksia ja ohjeita henkilöä koskeviin asioihin. Näitä voivat olla esimerkiksi asumisen ja arjen palveluiden järjestäminen sekä se, miten valtuutettu hoitaa yhteydenpitoa viranomaisiin ja palveluntuottajiin valtuuttajan etua ja toiveita noudattaen. 

Ajatus vastaa tätä: kyse on eräänlaisesta ennakolta sovitusta järjestelystä, jossa tehtävät annetaan henkilölle, johon luotat, ja jonka arvioit toimivan sinun parhaaksesi. 

Edunvalvontavaltakirja ja edunvalvonta. Keskeiset erot Suomessa 

Jos henkilön asioita ei pystytä hoitamaan itse eikä käytössä ole toimivaa edunvalvontavaltakirjaa, voidaan Suomessa joutua turvautumaan edunvalvontaan, jossa käräjäoikeus määrää edunvalvojan. 

Käytännön erot voidaan tiivistää näin. 

Edunvalvontavaltakirjalla voit:

• valita itse valtuutetun ja myös varavaltuutetun  
• rajata ja täsmentää hyvin tarkasti, mitä valtuutettu saa tehdä  
• antaa etukäteisohjeita, joita valtuutetun tulee noudattaa valtakirjan puitteissa  
• delegoida tehtävät henkilölle, joka tuntee sinut ja todennäköisesti ymmärtää, mitä itse olisit halunnut 

Edunvalvonnassa:

• edunvalvojan määrää tuomioistuin, usein läheinen, mutta ei välttämättä  
• toiminta on tyypillisesti viranomaisvalvonnan piirissä ja menettelyt ovat muodollisempia  
• järjestely on usein vähemmän joustava sen suhteen, mitä voidaan tehdä, ja mitä varten tarvitaan erillisiä lupia 

Yksi olennainen käytännön ero on valvonnan painotus. Edunvalvonnassa valvonta on järjestelmärakenteen vuoksi yleensä selkeämmin läsnä. Edunvalvontavaltakirjassa viranomaisvalvonta on käytännössä usein kevyempää ja tilannekohtaisempaa. Tämän vuoksi valtuutetun valinta ja valtakirjan sisältö korostuvat. 

Tavallinen valtakirja ja edunvalvontavaltakirja. Ero 

Voit antaa tavallisella valtakirjalla laajoja valtuuksia jo nyt. Voit esimerkiksi valtuuttaa toisen hoitamaan pankkiasioitasi tai maksamaan laskuja. Ero on siinä, mihin tilanteeseen valtakirja on tarkoitettu. 

Tavallinen valtakirja on lähtökohtaisesti tarkoitettu käytettäväksi silloin, kun edelleen ymmärrät asian ja voit halutessasi peruuttaa valtuutuksen.  

Edunvalvontavaltakirja on nimenomaan varautumista varten. Se on tarkoitettu tulemaan voimaan vasta, kun et enää kykene hoitamaan asioitasi itse. Suomessa se edellyttää käytännössä myös sitä, että valtakirja vahvistetaan Digi- ja väestötietovirastossa (DVV). 

Milloin edunvalvontavaltakirja tulee voimaan? 

Edunvalvontavaltakirja tulee käytännössä käyttöön, kun valtuuttajan toimintakyky on heikentynyt siinä määrin, että hän ei enää kykene hoitamaan niitä asioita, joita valtakirja koskee, ja valtuutettu hakee valtakirjan vahvistamista DVV:stä, liittäen mukaan tarvittavat selvitykset, tyypillisesti lääkärinlausunnon. 

Kuka voi tehdä edunvalvontavaltakirjan? 

Edunvalvontavaltakirja on tehtävä silloin, kun valtuuttaja on kykenevä ymmärtämään valtakirjan merkityksen. Jos toimintakyky on jo heikentynyt olennaisesti, voidaan päätyä siihen, ettei valtakirjaa voida pätevästi tehdä tai vahvistaa. 

Mitä tapahtuu, jos edunvalvontavaltakirjaa ei ole? 

Jos edunvalvontavaltakirjaa ei ole ja henkilön asioita ei saada hoidettua muutoin, voidaan tarvita edunvalvonnan hakemista. Tämä ei yleensä käynnisty “automaattisesti”. Usein tarve havaitaan esimerkiksi terveydenhuollossa, palveluasumisessa, pankkiasioinnissa tai läheisten toimesta, jonka jälkeen asiaa ryhdytään selvittämään ja tarvittaessa haetaan edunvalvojan määräämistä. 

Edunvalvontaan liittyviä käytännön haasteita 

Edunvalvonta voi toimia hyvin, mutta se voi myös tuntua jäykältä, jos tavoitteena on toteuttaa juuri tietynlaisia henkilökohtaisia toiveita. Lisäksi prosessi voi kestää, ja asioiden järjestäminen vaatii usein useita selvityksiä ja päätöksiä. 

Milloin edunvalvontavaltakirja on käytännössä erityisen hyödyllinen? 

1. Asunto ja muu kiinteä omaisuus 

Moni haluaa etukäteen määrätä, voiko valtuutettu myydä asunnon, jos kotona asuminen ei enää onnistu. Sama koskee vapaa-ajan asuntoa ja muita omaisuuseriä. Jos myynti tai muu luovutus halutaan mahdolliseksi, se kannattaa kirjoittaa valtakirjaan selkeästi. 

2. Varallisuus ja talouden hoito 

Valtakirjassa voidaan antaa valtuuksia varojen hoitoon ja tavanomaisiin taloudellisiin toimiin. Jos tarkoituksena on sallia esimerkiksi lahjojen antaminen tai ennakkoperinnön luonteiset järjestelyt, tämä on syytä muotoilla huolellisesti ja riittävän täsmällisesti, koska kyse on usein herkästi tulkittavista toimista. 

3. Arjen asiat 

Laskujen maksaminen, sopimusten hoitaminen, palveluiden tilaaminen ja sellaisen omaisuuden myynti, jota et enää käytä, ovat tavallisia tilanteita. Ilman valtuutusta läheiset eivät välttämättä voi hoitaa näitä toimia puolestasi. 

Voiko edunvalvontavaltakirjan peruuttaa? 

Niin kauan kuin valtuuttaja kykenee ymmärtämään peruuttamisen merkityksen, valtakirjan voi lähtökohtaisesti peruuttaa. Jos toimintakyky on jo heikentynyt olennaisesti, peruuttaminen ei välttämättä enää onnistu. Tämä korostaa sitä, että valtuutettu on valittava huolella ja että varavaltuutettu kannattaa nimetä. 

Onko edunvalvontavaltakirja “pakollinen”? 

Ei. Jos sinulla ei ole henkilöä, jolle haluat antaa näin laajan luottamuksen, edunvalvonta voi olla toimiva vaihtoehto. Edunvalvontavaltakirjan keskeinen etu on, että voit itse valita henkilön ja ohjata etukäteen sitä, miten asioitasi hoidetaan. 

Yhteenveto 

Edunvalvontavaltakirja on tapa varautua siihen, että et myöhemmin pysty hoitamaan taloudellisia ja henkilöä koskevia asioitasi. Se eroaa edunvalvonnasta erityisesti siinä, että sinä valitset valtuutetun ja voit määritellä toimivallan yksityiskohtaisesti. Suomessa valtakirjan käytännön voimaantulo edellyttää tyypillisesti lääkärinlausuntoa ja DVV:n vahvistusta. Koska valtuutetun rooli voi olla hyvin laaja, valinta ja sanamuodot on tehtävä erityisellä huolella.